Ihmetystä johtosäännön kanssa: päätimmekö sen, mitä päätöksessä lukee?

10.10.2013

Viime keväänä kaupunginvaltuusto päätti palvelusetelien vakinaistamisesta palveluiden järjestämismuotona. Tämän johdosta valtuustossa on tänä syksynä päivitetty sosiaali- ja terveys-, varhaiskasvatus- ja opetusvirastojen johtosäännöt.

Valmistelevat virkamiehet esittivät kunkin mainitun viraston johtosääntöön kirjattavaksi tehtävänjakoa, jossa lautakunta ”päättää palvelusetelin käyttämisestä sekä vahvistaa palvelusetelin arvon” ja viraston päällikkö ”päättää palvelusetelipalveluntuottajille asetettavista vaatimuksista ja viranhaltijoista, jotka hyväksyvät palveluntuottajat”. Itse pidän ongelmallisena tällaista viraston päällikölle annettavaa valtaa.

Palvelusetelin yksi pulma on, että kaupungin mahdollisuudet valvoa palveluiden laatua heikkenevät. Ostopalveluissa kaupunki on vastuussa palvelun valvonnasta ja mahdollisiin virheisiin puuttumisesta. Sen sijaan palveluseteliä käytettäessä kaupunki on vain maksaja, ja asiakkuus perustuu kaupunkilaisen ja palveluntuottajan väliseen sopimukseen. Kaupungin vastuu palvelun laadusta rajoittuu siihen, että se valitsee palveluntuottajat, toisin sanoen ne yritykset ja yhdistykset, joilta palvelua voi setelillä ostaa. Mahdollisiin palveluntuottajan tekemiin virheisiin joutuu kuntalainen hakemaan hyvitystä itse.

Palveluntuottajien valinta on kaikkien järein keino, joka kaupungilla on palvelusetelipalveluissa käytettävissään palveluiden laatuun ja sisältöön vaikuttamiseksi. Siksi mielestäni vähintään tuottajien valinnan kriteereistä pitää päättää poliitikkojen, eikä tätä päätöstä pidä antaa yhden johtavan virkamiehen vastuulle. Tämän päätösvallan pitäminen lautakunnilla olisi linjassa myös ostopalveluihin liittyvän vastuunjaon kanssa: palveluostojen kilpailutusten kriteereistä ja siitä, keneltä palvelu lopulta ostetaan, päätetään lautakunnissa.

Elokuussa valtuustossa päätettävänä olivat sosiaali- ja terveys- sekä varhaiskasvatusvirastojen johtosääntömuutokset. Tein kumpaankin vastaesityksen, jonka mukaan palveluntuottajille asetettavista vaatimuksista ja palveluntuottajat hyväksyvistä viranhaltijoista päättäisi lautakunta eikä viraston päällikkö. Keskustelussa apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty vakuutti: ”Tämä nykyinen esitys on juuri sen muotoinen, kuin näissä palvelusetelikokeiluissa on ollut – – . Eli se periaatteellinen palvelutaso ja ne kriteerit sille, mitä sillä palvelusetelillä hankittavalle palvelulle asetetaan, ja toisaalta, mitä sille tuottajalle asetetaan, päätetään sen periaatepäätöksen yhteydessä siellä lautakunnassa.” Ymmärsin Rädyn siis ottavan kannan, että virkamiesten tekemä esitys ” viraston päällikkö päättää palvelusetelipalveluntuottajille asetettavista vaatimuksista” tarkoittaa oikeastaan kyseisen päätösvallan siirtämistä lautakunnalle. Jotkut valtuutetut ilmaisivat näkevänsä asian juuri samoin kuin Räty, jotkut myönsivät pohjaesityksen tältä osin olevan tulkinnanvarainen. Vastaesitykseni hylättiin äänin 55-28 (sosiaali- ja terveystoimi) ja 54-21 (varhaiskasvatustoimi).

Tällä viikolla valtuusto käsitteli jälleen samaa muutosta, nyt opetustoimen johtosääntöön. Tällä kertaa esitin pelkästään kohdan ”päättää palvelusetelintuottajille asetettavista vaatimuksista” siirtämistä viraston päällikön tehtävistä lautakunnan tehtäviin, koska tämä aiempaa suppeampi esitys oli epävirallisten keskustelujen perusteella toisten puolueiden valtuutetuille helpompi hyväksyä.

Kokouskeskustelussa apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen perusteli pohjaesitystä sitä kautta, että valtuusto on jo aikaisemmin hyväksynyt varhaiskasvatusviraston johtosääntömuutoksen samassa muodossa. Opetusvirastossa palveluseteleitä on käytetty kotihoidossa olevien lasten kerhotoimintaan, ja vastaavan suomenkielisen toiminnan järjestää varhaiskasvatusvirasto. Viljasen mielestä olisi tärkeää, että kummassakin noudatettaisiin samanlaista prosessia palveluntuottajien valinnassa.

Viljanen vakuutti, että palveluseteliä käytetään vain kerhotoiminnassa eikä lautakunta voi yhtäkkiä ilman valtuuston päätöstä ottaa palveluseteliä käyttöön muissa palveluissa. Ihmettelen tätä lausuntoa, koska päätettävänä olleen esityksen mukaan nimenomaan ”lautakunta päättää palvelusetelin käyttämisestä”. Myös 15.5.2013 valtuusto päätti, että palvelusetelin ”käytön laajentamisesta päätetään lautakunnissa”. Koin oman vastaesitykseni erityisen tärkeäksi juuri tästä syystä: valtuudet päättää palvelusetelintuottajia koskevista kriteereitä pätevät paitsi nykyiseen kerhotoiminnan palveluseteliin myös kaikkiin muihin palveluihin, joihin opetuslautakunta mahdollisesti myöhemmin haluaa soveltaa palveluseteliä.

Monissa puheenvuoroissa valtuutetut ilmaisivat hämmennystä asian edessä eikä syyttä. Vastaesitykseni hyväksyttiin lopulta äänin 42-42 puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Esitykseni puolesta äänesti valtaosa Vasemmistoliiton, SKP:n, SDP:n, Keskustan, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten valtuutetuista sekä vajaa puolet Vihreiden edustajista.

Olen erittäin tyytyväinen tämän viimeisimmän äänestyksen lopputulokseen mutta harmissani siitä, että sosiaali- ja terveys- sekä varhaiskasvatustoimien johtosääntöihin en saanut läpi samaa korjausta. Erityisen ikäväksi koen sen, että päätöksenteko oli ristiriitaisten käsitysten ja hämmennyksen sävyttämää. Tällaisissa tilanteissa johtavat virkamiehet voisivat tukea valtuutettuja antamalla mahdollisimman selkeää ja yksiselitteistä tietoa päätettävästä asiasta, mikä ei nyt parhaalla mahdollisella tavalla toteutunut.

Edellä kuvattu osoittaa myös sen, miten virallisen ja näkyvän päätöksenteon rinnalla kulkee kunnallispolitiikassa koko ajan toinen, suulliseen sopimiseen ja tulkinnoista neuvottelemiseen perustuva prosessi. Sosiaali- ja terveysviraston johtosääntömuutoksen käsittelyssä se näkyi räikeästi, kun valtuuston odotettiin hyväksyvän juuri päinvastainen kirjaus kuin mitä päätöksen sanottiin tarkoittavan. Olen toki iloinen, jos apulaiskaupunginjohtajan suullisesti esittämä tulkinta on se ohje, jota jatkossa tullaan noudattamaan ja palveluntuottajien valinnan kriteerit todella tuodaan lautakuntaan päätettäviksi. Mielestäni on kuitenkin jo päätöksiä seuraavien kaupunkilaisten kannalta tärkeää, että pöytäkirjaan kirjataan päätökset siinä muodossa kuin ne aiotaan toteuttaa. Toivoisinkin valtuustotovereiltani tiukkuutta siinä, että emme kokouksissa tyytyisi pelkkiin suullisiin perusteluihin vaan vaatisimme myös päätöstekstien olevan perustelujen mukaisia.

 

Jutun kommentointiaika on päättynyt

1 kommentti