Budjettirikkurin mietteitä

7.11.2013

Kannatin eilisessä valtuustokokouksessa puoluetovereideni tekemiä vastaesityksiä talousarvioehdotukseen. Sinetöin näin itseni kuuluvaksi siihen valtuutettujen joukkoon, joka Helsingin Sanomien uutisanalyysissä 1.11. nimettiin budjettirikkureiksi.

Suomisanakirja.fi määrittelee sanan rikkuri yksiselitteisesti lakonrikkojaksi. Tässä yhteydessä kyseessä on metafora, joka liittää rikkuri-sanan sivumerkityksiä meihin neuvottelusovusta irtautuneihin valtuutettuihin. Sanaan liittyy ainakin vasemmistolaisen korvissa vahva kielteinen tunnelataus. Omistavan luokan armoilla olevat työläiset liittyvät lakkotilanteessa yhteiseksi rintamaksi puolustaakseen omia oikeuksiaan. Rikkuri irtautuu tästä joukosta, kenties miellyttääkseen työnantajaa ja helpottaakseen siten omaa henkilökohtaista asemaansa toisten lakkoilijoiden kustannuksella.

Budjettineuvottelujen pohjana on virkamiesten valmistelema talousarvioesitys. Kukin valtuustoryhmä esittää oman toivelistansa siihen tehtäviksi muutoksiksi, ja näistä sitten haetaan yhteistä näkemystä puolueiden välisissä neuvotteluissa suljettujen ovien takana. Tavoitteena on saada aikaan kompromissi, jonka kaikki valtuustoryhmät sitoutuvat hyväksymään sellaisenaan.

Kompromissin luonteeseen kuuluu, ettei se kaikilta osin miellytä jokaista. Kun budjettineuvotteluissa joudutaan pusertamaan yhdeksi esitykseksi kaikkien kaupunginhallituspuolueiden näkemykset, on luonnollista, että eri osapuolet joutuvat luopumaan suuresta osasta tavoitteitaan. Siksi neuvottelutuloksen hyväksyminen on monille kipeää ja niin puolueiden kuin yksittäisen valtuutetunkin kannalta tarkoittaa sitoutumista omien vaalilupauksien vastaisiin päätöksiin.

Kompromisseihin suostumista ja niihin liittyvän kivun kestämistä nimitetään politiikan kielessä usein vastuunkannoksi. Jos valtuustoryhmä haluaa saada neuvotteluissa läpi joitain omia tavoitteitaan, joutuu se samalla jakamaan muiden puolueiden kanssa poliittisen vastuun myös niistä linjauksista, jotka voivat näyttää äänestäjien silmissä ikäviltä. Tietystä näkökulmasta onkin oikeutettua, että yhteistyön tuloksen takana seisotaan yhdessä.

Tämän asetelman ongelma on, että siinä äänestäjien osaksi jää poliittisen järjestelmän toiminnan mahdollistaminen tietämättöminä sen sisällöistä. Sanan rikkuri käyttäminen neuvottelusovun vastustajista onkin kuvaavaa. Vahvin voima, jonka armoilla poliitikot viime kädessä ovat, on äänestäjäkunta. Neuvottelemalla poliitikot muodostavat yhteisen rintaman, joka auttaa suojautumaan äänestäjien kritiikkiä vastaan ja jakaa heidän mahdollisen tyytymättömyytensä seuraukset tasaisesti jokaiselle. Rintamasta irrottautuminen tulkitaan äänestäjien miellyttämiseksi ja vastuun pakoiluksi siitä päätöksenteosta, joka tapahtuu poliitikkojen omalla kentällä.

Uskon, että eri näkemysten yhteen sovittaminen neuvottelemalla johtaa usein demokraattisempaan lopputulokseen kuin erimielisyyksien ratkaiseminen karkeasti äänestämällä. Neuvotteleminen ei saa kuitenkaan olla keino etäännyttää poliittista päätöksentekoa kauemmas äänestäjistä, vaan poliittisten ryhmien tulisi ennen kaikkea kanavoida erilaisten äänestäjien väliset intressiristiriidat neuvottelupöytään. Tätä edistäisi neuvotteluprosessin huomattavasti nykyistä suurempi avoimuus, jolloin äänestäjillä olisi todellinen mahdollisuus arvioida, mitä tavoitteita eri ryhmät ovat neuvotteluissa todella ajaneet.

Asioista sopiminen voi vääristää demokratiaa myös siinä tapauksessa, että yhteisen neuvottelutuloksen hyväksymisestä tulee itsetarkoitus. Eri puolueiden voimasuhteet ovat konkreettisimmin näkyvissä valtuustosalissa. Siksi neuvottelutulos voi heijastaa äänestäjien enemmistön tahtoa vain siinä tapauksessa, että millä tahansa valtuustoryhmällä on mahdollisuus kriittisesti arvioida, milloin neuvottelusovussa mukana oleminen edistää ryhmän päämääriä paremmin kuin oman äänivallan käyttäminen sen vastustamiseen.

Ratkaisuni äänestää nyt käsittelyssä olevaa budjettisopua vastaan ei merkitse, että vastustaisin neuvottelemista tai kompromissien tekemistä sinällään. Mielestäni jokaisessa tilanteessa tulee arvioida erikseen kompromissien hyväksymisen hyödyt ja haitat. Henkilökohtaisesti olen avoin kuulemaan tämänkertaisesta ratkaisustani niin myönteistä kuin kielteistäkin palautetta niiltä kaupunkilaisilta, jotka kokevat minun edustavan valtuustossa omia tavoitteitaan.