Terapiatakuuta tarvitaan mutta se ei yksin riitä

24.3.2019

(Kirjoitus on julkaistu Mieli koulussa -blogissa.)

Terapiatakuu on erinomainen kansalaisaloite, joka on saanut reilussa kuukaudessa jo 17 000 kannatusilmoitusta. Aloitteessa vaaditaan nopeampaa ja helpompaa pääsyä psykoterapiaan. Oireen mukaisen psykoterapiahoidon tai muun psykososiaalisen hoidon pitäisi alkaa kuukauden sisällä siitä, kun ihminen on hakenut apua psyykkiseen ongelmaan. Juuri näin!

Tällä hetkellä tavallisin väylä terapiaan on Kelan kuntoutuspsykoterapia, jossa Kela maksaa tukea yksityisen terapeutin käyntimaksuihin. Kunnat ja sairaanhoitopiirit järjestävät myös jonkin verran psykoterapiaa mutta usein niukasti, koska ajatellaan, että vastuu terapian rahoituksesta voidaan jättää Kelalle.

Kelan tukea voi kuitenkin saada vain työkyvyn säilyttämiseksi tai palauttamiseksi, ja siksi monet terapiaa tarvitsevat kuten eläkeläiset putoavat sen ulkopuolelle. Lisäksi terapiamaksujen omavastuut voivat olla pienituloisille kohtuuttomia.

Parhaassakin tapauksessa tie Kelan terapiaan on pitkä ja hankala. Ennen tuen hakemista edellytetään kolmen kuukauden hoitosuhdetta ja psykiatrin arviota. Hoito alkaa usein terveyskeskuksesta, jossa tarjolla saattaa olla vain lääkitystä tai satunnaisia käyntejä sairaanhoitajan vastaanotolla. Psykiatrin arvioon erikoissairaanhoitoon pääsevät vain vaikeimmin sairaat, ja jonotusajat voivat olla pitkiä. Erikoissairaanhoidossakin harvajaksoiset käynnit voivat jatkua pitkään ennen varsinaiseen psykoterapiaan pääsyä.  

Tutkimusten perusteella tiedämme, että juuri psykoterapia on lääkityksen ohella vaikuttava hoitomuoto niin masennuksessa, ahdistuksessa kuin monissa muissakin psyykkisissä häiriöissä. Siksi psykoterapiaan pääsyn hankaluus onkin käsittämätöntä. Hiukan kärjistettynä: Suositusten mukaista vaikuttavaa hoitoa psyykkisiin ongelmiin ei voi saada, ennen kuin on ollut hoidossa tarpeeksi pitkään.

On poikkeuksellista, että lakialoitteella puututaan hoitokäytäntöihin, koska hoidosta päättäminen on aina ammattilaisten tehtävä. Tällä hetkellä suositusten mukaista mielenterveyshoitoa ei kuitenkaan aina pystytä resurssien vuoksi antamaan. Terapia vaatii aina ammattitaitoisen ihmisen työaikaa, ja juuri siitä tingitään herkimmin, kun kuntien budjetteja halutaan kiristää. Politiikka onkin jo käytännössä sotkeutunut hoitokäytäntöihin budjettipäätösten kautta: ammattilaiset eivät voi vapaasti suositella terapiaa, koska sen järjestämiseen ei ole osoitettu tarpeeksi rahaa.

Siksi terapiatakuu on erittäin tärkeä aloite. Lakiin kirjattu takuu jättäisi ammattilaisille riittävästi harkintavaltaa sopivimman hoitomuodon valintaan mutta ehkäisisi tilanteita, joissa mitään muuta kuin lääkitystä ei ole tarjolla.  

Psykoterapiat voivat olla lyhyt- tai pitkäkestoisia, ja terapiatakuussa kyse on nimenomaan lyhyeen terapiaan pääsystä nopeasti. Parhaassa tapauksessa estetään ongelmien kroonistuminen, jolloin lyhyt hoito saattaa riittää. Oman kokemukseni mukaan esimerkiksi nuoren lievä masennus on usein autettavissa muutamalla psykologikäynnillä, jos siihen päästään tarttumaan heti.

Toisaalta kaikille lyhytterapia ei riitä. Lyhyet terapiat voivat helpottaa oireita nopeammin kuin pitkät, mutta pitkällä aikavälillä tuloksellisempia ovat usein pitkät psykoterapiat, joissa on mahdollisuus tutkia rauhassa oman menneisyytensä vaikutusta nykyhetkeen. Esimerkiksi vaikeiden lapsuuden aikaisten traumojen käsitteleminen vaatii yleensä paljon aikaa ja luottamusta.

Terapiatakuu-aloitteen mukaan pitkää terapiaa tarvitsevat ohjattaisiin erikoissairaanhoitoon tai Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Aloite ei kuitenkaan tarjoa ratkaisua siihen, että Kelan kuntoutuspsykoterapiaan pääsyssä ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa taloudellisen tilanteensa suhteen ja monet jäävät tuen kriteereiden ulkopuolelle.   

Terapiatakuu ehdottomasti tarvitaan, ja se on mielenterveyshoidon kehittämisessä hyvä ensimmäinen askel. Ainoana toimenpiteenä se ei kuitenkaan vielä riitä. On tärkeää myös selvittää, miten yhdenvertainen pääsy pitkiin psykoterapioihin voidaan varmistaa. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi, että psykoterapiaa tarjottaisiin nykyistä enemmän julkisena palveluna ilman omavastuumaksuja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *