Kenelle kuuluvat kakut politiikassa?

Osana vaalikampanjaani järjestettiin 7.10.2012 kakkubrunssi. Sen ohjelmaan luonnollisesti kuului poliittinen puhe, mutta koska tilaisuuden luonne oli rento ja viihdyttävä, valitsin puheen aiheeksi kakut. Puheen saaman suuren suosion johdosta julkaisen tässä siitä koosteen. Esittelen viisi näkökulmaa siihen, mikä merkitys kakuilla on poliittisessa keskustelussa sekä yleisesti että minun omien vaaliteemojeni kannalta.

1. Kakun jakaminen

Politiikan yksi peruskysymys on, miten kakku jaetaan oikeudenmukaisesti. Nykypäivän yhteiskunnallisessa keskustelussa perinteinen kakunjakokysymys on saanut rinnalleen monimutkaisempia pohdintoja:
– Mahtuvatko kaikki leipomaan kakkua? Pitääkö kakkua jättää myös niille, jotka eivät mahdu?
– Miten saadaan aikaan aina vain suurempi ja suurempi kakku, jotta toisille riittäisi edes vähän, kun menestyksekkäimmät leipojat on palkittu todella suurilla siivuilla? Onko kakun koolla jokin raja?
– Helpottuuko ongelma, kun konkreettisesta kakun leikkaamisesta siirrytään kakkuosuuksien kauppaamiseen? Voidaanko kakun kokoa kasvattaa teoreettisesti erilaisten arvopaperijohdannaisten ja muiden rahoitusinstrumenttien avulla? Kun liikkeellä on 100 000 kymmenesosakakkuun oikeuttavaa osuutta, miten huolehditaan, etteivät ihmiset oikeasti halua syödä kakkua, jottei luottamus markkinoihin kärsi?

Mielestäni oikeudenmukaista on, että jokainen ihminen osallistuu kykyjensä mukaan kohtuullisen kokoisen kakun leipomiseen ja saa syödä itsensä kylläiseksi muttei ähkyyn. Olen valinnut puolueekseni Vasemmistoliiton, koska uskon sen parhaiten ajavan tällaista kakunjakoratkaisua.

2. Kakut politiikan teon välineenä

Vuonna 2001 muutama nuori aktivisti heitti Helsingissä kakun maailmanpankin pääjohtajan kasvoille. Tämä on esimerkki nuorten vaikuttamismahdollisuuksista, joka on yksi minun vaaliteemoistani.

Pitäisikö nuoria kasvattaa ymmärtämään, ettei kakkujen heitteleminen ole sopivaa, vai kannustaa heitä vaikuttamaan yhteiskunnassa keinolla millä hyvänsä? Mielestäni ei kumpaakaan: aikuisten ei pidä ennalta päättää nuorten aktiivitoiminnan tavoitteita. Sen sijaan on tarjottava nuorille tiloja, rahaa ja sopivasti aikuisten tukea sellaiseen toimintaan, joka lähtee heidän omista tarpeistaan ja toiveistaan. Tällöin jokainen päättäjä, joka ei halua kakkuja omille kasvoilleen, ymmärtää kysyä aktiivisesti ja ajoissa nuorten mielipiteitä päätettäviin asioihin.

3. Kakku vankeusrangaistuksen tai muun määräaikaisen sidonnaisuuden metaforana

Suurella osalla ihmisistä, jotka istuvat vankiloissa vuoden tai useamman kakkua, on oppimisvaikeuksia. Monien yhdeksänvuotinen kakku peruskoulussa onkin ollut epämieluisa ja monella tavalla epäonnistunut. Jos minä nyt saan neljän vuoden kakun kaupunginvaltuustossa, mitä voin tälle asialle tehdä?  Haluan vaikuttaa siihen, että kouluissa on riittävän pienet luokat sekä tarpeeksi erityisopettajia ja avustajia, jotta oppimisvaikeuksisista oppilaista pystytään pitämään huolta. Tätä kautta heille voidaan tarjota elämään parempia eväitä kuin kakkuja vankiloissa.

4. Kakun raaka-aineet

Raaka-aineiden tarkasteleminen ympäristönsuojelun näkökulmasta on tärkeää. Leivotaan kakkua sitten vertauskuvallisesti (esim. kaikki yhteiskunnassa jaossa oleva materia, vankiloiden puitteet) tai konkreettisesti (esim. kasvoille heitettäväksi tarkoitettu kakku), on käytettävä mahdollisimman paljon luomutuotteita, uusiutuvaa energiaa ja kierrätysmateriaaleja.

Erityisesti voileipäkakkuja leivottaessa raaka-aineet voivat herättää keskustelua myös uskonnon- ja omantunnonvapauden näkökulmasta. Esimerkiksi osa ihmisistä ei syö uskonnollisista syistä sianlihaa, ja osa puolestaan ei syö lainkaan lihaa muista maailmankatsomuksellisista syistä.

Toivon, että meillä ihmisillä olisi kykyä kohdata ruohonjuuritasolla haasteet, joita raaka-aineiden valinnassa katsomuksellisista syistä syntyy. Ihannetilanteessa ihmiset neuvottelevat raaka-aineista toistensa vakaumuksia kunnioittaen eikä kaupungin tarvitse erikseen sallia tai kieltää sianliha-, kosher- tai lihattomia kakkuja. Missään tapauksessa kuntien tai valtion ei pidä päättää, että Suomessa kakkuja leivottaisiin vain perinteisillä suomalaisilla resepteillä.

5. Kakut mielihyvän lähteenä

Kakkujen olemassaolon tarkoitus on tuottaa mielihyvää. Mielestäni myös poliittisessa päätöksenteossa pitää pyrkiä tuottamaan onnellisuutta ja kykyä kokea mielihyvää kaikille ihmisille näiden lähtökohdista riippumatta. Yksi este onnellisuudelle ovat mielenterveysongelmat. Niiden hoitaminen vaatii ammattitaitoa, työtä ja aikaa, mihin terveyspalveluista tulee löytyä riittävästi resursseja.

Mielenterveyskuntoutujien joukosta löytyy sellaisia ihmisiä, jotka ovat yhteiskunnassamme kaikkein heikoimmassa asemassa niin psyykkisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Yksi syy puoluevalintaani on, että Vasemmistoliitto puolustaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Mitään yksinkertaista ja helppoa tietä heidän asemansa parantamiseen ei ole (unohdettakoon ”syökää vähän kakkua, jotta tulisi parempi mieli”-tyyppiset ehdotukset), mutta työskentely oikeudenmukaisen ja selkeän kakunjakoratkaisun puolesta luo sille pyrkimykselle hyvän pohjan.