Kohti vahvempaa vasemmistoliittoa

Vasemmistoliiton suurin potentiaali on ihmisissä.

On paljon ihmisiä, jotka tosissaan haluavat vasemmistolaista politiikkaa ja ovat valmiita tekemään töitä sen eteen. Rahassa yleensä häviämme toisille puolueille, mutta aktiivisten ja sitoutuneiden jäsenten ja vapaaehtoistoimijoiden määrässä voimme voittaa. Se edellyttää kuitenkin aktiivien työn organisoimista hyvin.

Tulevalla puoluekokouskaudella juuri järjestöorganisaation kehittäminen tulee olemaan yksi tärkeimmistä haasteistamme. Viime vuosina puolueessamme on tapahtunut paljon hyvää kuten viestinnän kehittyminen modernimmaksi ja ammattimaisemmaksi. Järjestöaktiivien työn organisoimisessa on kuitenkin vielä paljon tehtävää, jotta vasemmisto voisi todella tehdä parhaansa yhteiskunnallisen muutoksen eteen.

Uskon, että järjestötyö vaatii ennen kaikkea hyvää johtamista. Käytännössä se tarkoittaa selkeää vastuunjakoa ja organisoitumista tiimeiksi tai työryhmiksi, joilla on paitsi omat tehtävänsä myös vastuulliset vetäjät. On paljon ihmisiä, jotka pystyvät itsenäisesti tarttumaan tehtäviin ja organisoimaan vaikkapa vaalikampanjoita tai tapahtumia – mutta myös paljon heitä, jotka olisivat valmiita tekemään töitä puolueen eteen mutta tarvitsevat siihen tukea. Siksi vetäjien tehtäviin täytyy kuulua aktiivien tukeminen, ohjaaminen ja perehdyttäminen.

Järjestön kehittäminen merkitsee aina valintoja. Yksi valinta lähes jokaisessa järjestössä joudutaan tekemään sen välillä, miten vastuu jaetaan palkattujen ammattilaisten ja vapaaehtoisten luottamushenkilöiden välillä.

Vasemmistoliitossa tämä kysymys näkyy esimerkiksi siinä, johtavatko piirien työtä ensisijaisesti toiminnanjohtajat puolueen järjestötiimin tuella vai piirien puheenjohtajat ja hallitukset. On selvää, että molempien panosta työn organisoimisessa tarvitaan. Mielestäni tärkeää vasemmistoliiton järjestöorganisaation kehittämisessä on kuitenkin ennen kaikkea luottamushenkilöiden aseman ja johtajuuden vahvistaminen.

Yksi syy tähän on käytännöllinen. On epärealistista, että yksi toiminnanjohtaja voisi ottaa vastuun kahden tai kolmen piirin kaiken vapaaehtoistyön koordinoimisesta ja johtamisesta. Siksi tarvitsemme vahvaa luottamushenkilöjohtamista. Parhaimmillaan toiminnanjohtajat voivat tarjota sille hyvän tuen.

Toinen peruste liittyy laajempaan kysymyksen vasemmistoliitossa vaikuttamisesta. Uskon, että lähes jokaiselle puolueen aktiiville syy olla mukana on tahto vaikuttaa yhteiskunnassa. Juuri tämä tahto antaa voimaa ja intoa toimia ja kannattelee koko puoluettamme. Se voi elää, jos vasemmistossa toimiminen todella tuntuu vaikuttamiselta ja jos jäsenet tietävät olevansa vastuussa puolueen toiminnasta ja tulevaisuudesta.

Tällainen jäsenten omistajuus edellyttää sekä luottamushenkilöiden vahvaa ja vastuullista asemaa että toimivaa järjestödemokratiaa koko puolueen tasolla. Paitsi vastuunjakoa on vasemmistoliitossa selkiytettävä myös sitä, mitkä ovat jäsenten vaikuttamiskanavat. Tarvitsemme nykyistä selkeämmät foorumit jäsenkeskustelulle. Myös puoluevaltuuston roolia jäsenistön edustajana on syytä vahvistaa.

Puolueiden erityispiirre verrattuna järjestöihin on, että puolueessa järjestön luottamushenkilöt ja poliitikot toimivat rinnakkain. Tämä tuottaa väistämättä jännitteitä, kun linjataan puolueen politiikasta: mistä päättävät vaaleilla valitut kansanedustajat ja kaupunginvaltuutetut, mistä puoluevaltuusto tai piirikokoukset? Eduskunta- ja valtuustoryhmillä täytyy olla valtaa toimia itsenäisesti, mutta samaan aikaan puolueen tavoitteet ja ohjelmat synnytetään puolueen järjestöorganisaatiossa.

Tätä kysymystä ei voi lopullisesti ratkaista, mutta siitä pitää olla tietoinen. Olennaista on hyvä ja avoin keskusteluyhteys poliittisten luottamushenkilöiden ja järjestöaktiivien välillä niin valtakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla. Eri tehtävissä toimimme yhteisten päämäärien eteen, ja siksi useimmat kysymykset pystytään ratkaisemaan hyvässä yhteistyössä, kun olemme valmiita keskustelemaan niistä toisiamme kunnioittaen. Esimerkiksi Helsingissä olen valtuustoryhmän puheenjohtajana kokenut hyvin tärkeäksi ja hedelmälliseksi jatkuvan keskustelun piirin puheenjohtajan kanssa siten, että myös yhteistyön ongelmakohtia voidaan käsitellä avoimesti.

Hyvä yhteistyö onnistuu parhaiten selkeässä ja läpinäkyvässä organisaatiossa. Kun ei tarvitse arvailla, miten ja missä päätökset syntyvät tai kuka vastuun kantaa, jää voimavaroja ajatustenvaihtoon ja yhteiseen ongelmien ratkaisemiseen. Siksi selkeyden ja avoimuuden kehittäminen palvelee vasemmistoliittoa ja meitä kaikkia vasemmistolaisia.  

(Puoluekokouksessa 15. – 17.11. olen ehdolla puoluevaltuuston varapuheenjohtajaksi kehittämään vasemmistoliiton toimintaa.)