Sosiaalityö arvoonsa sote-uudistuksessa
”Mikä on sosiaalipalveluiden asema sote-uudistuksessa?” on minulta kysytty monta kertaa vaalikentillä – ja syystä.
Ihmisen terveys ja sosiaalinen hyvinvointi vaikuttavat vahvasti toisiinsa. Siksi monia inhimillisiä ongelmia ei voi ratkaista yksin lääketieteen tai yksin sosiaalityön keinoin.
Esimerkiksi lääkereseptin määrääminen ei auta, jos ihmisellä ei ole varaa ostaa lääkettä. Päihdehoidossa lääkärillä voi olla paljon annettavaa, mutta hänen apunsa ei kanna pitkälle, ellei työskennellä samalla sosiaalisten ja psyykkisten ongelmien kanssa. Yksinäinen vanhus voi hakeutua toistuvasti lääkärille kertomaan huoliaan terveydestään, vaikka pohjimmainen hätä on henkinen turvattomuus.
Parhaimmillaan sote-uudistus voisi tarkoittaa, että ihminen ymmärretään kokonaisuutena ja lääkärit, sosiaalityöntekijät, psykologit, hoitajat ja erityistyöntekijät auttavat häntä kaikki yhdessä. Silloin päihdeongelmaisen nuoren tai yksinäisen vanhuksen tilannetta ratkoisi moniammatillinen tiimi sen sijaan, että ihminen kiertää monella eri luukulla, joissa missään ei ymmärretä hänen tilannettaan kokonaan.
Hallituksen ensimmäisissä sote-luonnoksissa hyvää oli idea sote-keskuksista, joissa monia palveluita kootaan saman katon alle. Myöhemmissä esityksissä sote-keskuksen idea romutettiin, koska sitä ei saatu sovitettua yhteen markkinaehtoistamisen kanssa. Nyt kun sotea voidaan lähteä rakentamaan taas julkisen palvelun varaan, on sosiaali- ja terveyspalvelut tuotava yhteen.
Tämä vaatisi ihan toisenlaista otetta sote-uudistuksen valmisteluun. Terveydenhuollon ja sosiaalityön näkökulmia pitää sovittaa yhteen kaikilla tasoilla: valmistelutyöryhmissä, palveluiden johtamisessa ja ruohonjuuritason työssä. Tähän mennessä olen ollut aivan liian monessa seminaarissa, jossa lähes kaikki keskustelu käydään terveydenhoidosta ja sosiaalipalvelut mainitaan ikään kuin terveydenhuollon uudistuksen lisäpalasena.
Terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa ei ole kyse vain kahdesta eri sektorista vaan kahdesta erilaisesta ajattelutavasta. Hedelmällinen yhteistyö vaatii tasavertaista ajatusten vaihtoa eri alojen ammattilaisten välillä.
Siksi hyvää sotea ei saada aikaan, ellei jo valmistelussa sosiaalialan asiantuntijuutta nosteta tasavertaiseen asemaan terveydenhuollon rinnalle.