Koulun tehtävä on saada kaikki mukaan yhteisen maailmamme rakentamiseen

“Jos koulussa jokaista oppilasta kohdellaan samalla tavalla, tasa-arvo ei toteudu”, sanoo Anna Vuorjoki, koulupsykologi ja kuntapoliitikko.

Peruskouluun tulee lapsia, joilla on keskenään erilaiset oppimisvalmiudet ja taustat ja jotka muutenkin ovat kukin omanlaisensa. Jokainen voi oppia uusia asioita omien edellytysten mukaan, kunhan erot huomioidaan opetuksessa.

“Peruskoulun tehtävä on tasata niitä eroja, joita lapsilla kouluun tullessaan on taidoissaan ja kyvyissään niin synnynnäisten erojen kuin erilaisten taustojensa vuoksi”, Anna muistuttaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa resursseja tuki- ja erityisopetukseen, oppilashuoltoon sekä S2-opetukseen (suomi vieraana kielenä).

“Ja tietenkin se vaatii, että koulussa on kaiken kaikkiaan riittävästi aikuisia!” Anna tähdentää.

Koulu on yhteisö

Koulupsykologina Anna näkee koulun ennen kaikkea yhteisönä, ei yksinäisten menestyjien kasvatuslaitoksena.

“Ei riitä, että koulussa on tarjolla tukitoimia, joita kohdennetaan yksittäiselle lapselle, vaan koulua pitää koko ajan kehittää yhteisönä, jossa kaikilla on hyvä olla ja oppia.”

Sama ajatus koskee myös koulupsykologin työtä. “Uhkana on se, että työ typistyy yksittäisten oppilaiden arvioinniksi, vaikka psykologilla on tärkeä rooli myös kouluyhteisön kehittämisessä.

On pohdittava, miten koulun arkiset käytännöt tukevat erilaisia oppijoita ja erilaisia lapsia ja nuoria. Isoja kysymyksiä ovat myös syrjintä ja kiusaaminen. 

Anna nostaa positiiviseksi esimerkiksi rasismiin puuttumisen työpajat: niissä on haastettu helsinkiläisten koulujen aikuisia tutkimaan omia, piilossa olevia asenteitaan, jotka voivat vaikuttaa vuorovaikutukseen salakavalasti. Saman tyyppistä työtä, jossa opettajien valmiudet kohdata omia pelkojaan kohenevat, tarvittaisiin myös sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Ennen kuin opettajilta voidaan vaatia syrjinnän ehkäisyä ja sen opettamista, heidän pitää saada täydennyskoulutusta, jossa syrjinnän muotoja ja kokemuksia käydään läpi. Syrjintä kun on muutakin kuin suoranaista kiusaamista.

Opitaan virheistä

Koulukiusaaminen on pysynyt otsikoissa pitkään.  Julkisessa keskustelussa muodostuu Annan mielestä osin virheellinenkin kuva, että kiusaamiseen ei suomalaisissa kouluissa puututtaisi. Tosiasiassa kiusaamisen vastaista työtä tehdään kouluissa koko ajan paljon. Siksi Annaa mietityttää, kuinka paljon kiusaamisen vastaisilla toimenpideohjelmilla todella voidaan saavuttaa.

Ohjelmien hyöty on, että työtä kuvataan ja seurataan johdonmukaisesti. Haaste voi olla, että ohjelmissa listataan toimia, joita on jo tehty. Huomiotta jää pohdinta siitä, miksi ne eivät ole aina toimineet. 

“Nyt olisikin aika kääntää katse niihin tapauksiin, joissa on epäonnistuttu kiusaamiseen puuttumisessa, ja tutkia, miksi niin on käynyt. Nimittäin monessa saattaa olla taustalla tiedostamattomia asenteita ja vuorovaikutusongelmia”, Anna pohtii. Näissä tapauksissa olisi kenties hyödytty valmiita malleja enemmän työnohjauksellisesta tuesta koulun aikuisille.