Mielenterveyspalvelut: matalan kynnyksen tukea saatava ajoissa

“Ihmisten pitää saada helposti, nopeasti ja sellaista apua, joka heitä hyödyttää.”

Annan tiivistys mielenterveyden palveluista sisältää neljä vaatimusta: Ensinnäkin tukea pitää saada. Toisekseen sitä pitää saada helposti, sillä on kohtuutonta, että vain vahvat, jotka jaksavat etsiä ja vaatia apua, saavat sitä. Kolmanneksi tukea pitää saada nopeasti, sillä odottaessa ongelmat usein pahenevat, kasautuvat ja kertautuvat. Neljänneksi erilaisia tukimuotoja pitää olla riittävästi, jotta ihminen voi saada sellaista apua, joka toimii juuri hänelle ja hänen tilanteessaan.

“Politiikan ratkaisu on käytännössä resurssien lisääminen. Voimme vähemmän vaikuttaa mielenterveyshoidon sisältöihin, ja onkin enemmän ammattilaisten asia miettiä, mitä menetelmiä käytetään”, Anna sanoo.

Hänen mielestään matalan kynnyksen palvelut ovat tehokas tapa vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. 

“Esimerkiksi että pääsee juttelemaan jonkun kanssa ilman lähetettä, ihan vain omasta aloitteestaan.” 

Psykologina Annalla on paljon kokemusta siitä, että ongelmien paisuminen estetään, kun niihin tartutaan ajoissa.

“Muutamakin keskustelu saattaa riittää.”

Vaikka ennaltaehkäisevä mielenterveystyö vähentää pitkällä tähtäimellä raskaamman hoidon tarvetta, resursseja ei voida suoraan siirtää sieltä pois, sillä ei ole, mistä vähentää.

“Näitä ei voida asettaa vastakkain. Jos lisätään matalan kynnyksen palveluita, vaikutus psykiatrisen hoidon tarpeesen näkyy vasta pitkän ajan päästä. Emme voi jättää hoitamatta niitä ihmisiä, jotka ovat jo sairastuneet vakavasti ja tarvitsevat vaativaa hoitoa juuri nyt”, Anna muistuttaa.

Vanhemmuuteen tukea

Myös lasten ja nuorten mielenterveyteen voidaan vaikuttaa parhaiten silloin kun vakavia ongelmia ei vielä ole. 

“Vanhempien pitäisi saada apua ja neuvontaa erilaisiin vanhemmuuden pulmiin matalalla kynnyksellä. Esimerkiksi perheneuvoloissa on hyviä keinoja tukea perhe-elämää, mutta jonot ovat liian pitkiä”, Anna sanoo.

Politiikalla voidaan tarjota ne resurssit, joiden avulla ammattilaiset pystyvät tekemään työnsä oman osaamisensa ja ammattietiikkansa mukaan eivätkä vain ohjeiden ja rajoitusten puristuksessa.

“Tavallaan on ammatillinen kysymys, että ihmiset kohdataan ihmisinä ja heitä aidosti kuullaan. Mutta jos resursseja on koko ajan liian vähän, ei voida tietenkään oikeasti antaa sitä, mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat, ja silloin käy hankalaksi myös kohtaaminen ja kuunteleminen.”

Sama lääke ei käy kaikkiin vaivoihin

Psykiatrista sairaanhoitoa pitää saada sillä perusteella, mitä tarvitsee ja mistä hyötyy, eikä sillä perusteella, mikä on järjestelmälle edullista tai helppoa.

“Hoitoja pitää olla tarpeeksi laaja valikoima. Muuten ei voida vastata asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin”, Anna muistuttaa.

Hän heittää ilmaan myös kysymyksen, pitäisikö palvelujen kehittämiseen saada entistä vahvemmin mukaan myös asiakkaat:

“Esimerkiksi kokemusasiantuntijaryhmiä voisi käyttää suunnittelussa ja korjaamisessa.”

Anna muistuttaa, että parasta mielenterveystyötä on rakentaa inhimillinen yhteiskunta, jossa ihmiset eivät sairastuisi sen takia, että ovat liian kovilla. Tässä mielessä mielenterveystyötä on koko hyvinvointivaltio.