Helpotusta toimeentulotuen hakemiseen

Kaupunginvaltuusto teki eilen hyvän päätöksen toimeentulotukiasiakkaiden tilanteen helpottamiseksi – se hyväksyi äänin 73–2 ponsiesitykseni: ”Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta sille, miten erityisesti paljon palveluita tarvitsevien helsinkiläisten toimeentuloasiakkaiden tuen saamista parannetaan Kelan ja kaupungin yhteistyöllä ja millaisin keinoin olisi mahdollista helpottaa ja nopeuttaa yhteyden saamista aikuissosiaalityöhön sekä täydentävän sosiaalityön päätösten tekemistä ja toimeenpanoa kiireellisissä tilanteissa.”

Tein esityksen, kun valtuusto käsitteli Emma Karin (vihr) aloitetta toimeentulotuen muutoksista aiheutuneiden ongelmien korjaamisesta. Valtuustokeskustelussa käytin tällaisen puheenvuoron:

”Silloin kun on nälkä, on huono tilanne yrittää tavoittaa viranomaisia, joita on hankala saada kiinni.

Meistä, jotka istumme tässä salissa, moni on tottunut nälän yllättäessä menemään jääkaapille tai kauppaan. Meistä moni on tottunut myös siihen, että kun on tavoiteltava jotakuta kunnan viranomaista, se yleensä vaatii vähän aikaa ja vaivaa. Siinä ei ole mitään kamalaa, jos viranomaisten tavoittelun voi tehdä kylläisenä.

Kestämätön tilanne on silloin, kun ennen kauppaan menemistä pitää löytää joku, joka pystyy myöntämään rahaa ruokaan. Kun me suunnittelemme kaupungin palveluita, on välttämätöntä ymmärtää ja muistaa, että tällaisia tilanteita on isolla määrällä kaupunkilaisista.

Meillä on olemassa järjestelmä täydentävän toimeentulotuen myöntämiseksi, ja se toimii periaatteessa. Järjestelmä kuitenkin jättää ihmisiä pulaan tilanteissa, joissa on kiire. Esimerkiksi jos Kelan toimeentulotukipäätös on viivästynyt tai kielteinen, ihminen voi joutua tilanteeseen, jossa rahat loppuvat kokonaan.

Tämä näkyy sosiaalipäivystyksessä. Kela ohjaa ihmisiä kiireellisissä tilanteissa sosiaalipäivystykseen, mutta siellä ei pystytä tekemään täydentävän toimeentulotuen päätöksiä. Ihminen ohjataan ottamaan yhteyttä oman alueensa sosiaalityöntekijään, joka ei välttämättä vastaa puhelimeen. Vaikka asiakas saisi sosiaalityöntekijän kiinni, pahimmassa tapauksessa ei enää löydy henkilöä, jolla olisi oikeus panna toimeentulotuki maksuun.

Eräät sosiaalipäivystyksen työntekijät kirjoittivat minulle näin: ’Aikuissosiaalityön tavoitettavuus puhelimitse on oikeasti melko huonoa. Olemme itse testanneet asian soittamalla niihin numeroihin, joita asiakkaille annetaan.’

Ongelma ei ole yksin kaupungin vaan myös Kelan. Meillä ei pitäisi olla tilannetta, jossa Kelan päätökset viipyvät ja kaupunki joutuu paikkaamaan tilannetta. Meidän pitäisi päästä tilanteeseen, jossa Kela ohjaa ihmiset heti oikealle taholle hakemaan täydentävää tukea. Yhteistyön vahvistamista kaupungin ja Kelan välillä tarvitaan.

Kuitenkin kaupungin täytyy kantaa viime käden vastuu siitä, että yksikään helsinkiläinen ei joudu näkemään nälkää, ei jää ilman lääkkeitä eikä joudu nukkumaan öitä asunnossa, josta sähköt on katkaistu. Tästä ei voi tinkiä, koska kyse on kaikkein välttämättömimmistä perustarpeista. Siksi sosiaalipalveluita pitää kehittää niin, että ihminen ei joudu taistelemaan byrokratian kanssa silloin, kun avulla on todella kiire.

Kiitän Emma Karia hyvästä ja tärkeästä aloitteesta.”