Toimivia kuljetuspalveluita vammaisille

(Puheenvuoro kaupunginvaltuustossa 13.4.2016 kohdassa, jossa käsiteltiin kunnan asukkaan aloitetta vaikeavammaisten ihmisten aseman parantamiseksi.)

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Kunnan asukkaan aloitteessa edellytetään, että jokaiselle vaikeavammaiselle taattaisiin maksuton liikkuminen kotikunnan julkisilla välineillä ja tarvittaessa taksilla.

Kaupunki tarjoaa vammaisille kuljetuspalveluita silloin, kun liikkuminen julkisilla välineillä on kohtuuttoman hankalaa. Tämä on tärkeää, jotta vammaiset voisivat elää mahdollisimman normaalia elämää ja toimia yhteiskunnassa kaikissa samoissa rooleissa kuin vammattomatkin.

Parin viime vuoden aikana vammaisten mahdollisuutta liikkumiseen on Helsingissä heikennetty monella tavalla. Ensinnäkin heiltä on poistettu oikeus ilmaiseen HSL:n matkalippuun. Toisin sanoen jos vammainen henkilö pystyy käyttämään osaksi julkista liikennettä, hän joutuu maksamaan liikkumisestaan tuplahinnan verrattuna vammattomaan kaupunkilaiseen, koska hänen maksettavakseen tulee sekä julkisen liikenteen kuukausilipun hinta että kuljetuspalveluiden omavastuuosuus.

Toiseksi on vähennetty niiden kuljetuspalvelumatkojen määrää, joita vammainen henkilö saa käyttää.

Kolmanneksi kuntalaisilta ja järjestöiltä tulleen palautteen perusteella vammaispalveluissa on alettu vetää aiempaa tiukempaa linjaa sen suhteen, millaisin perustein vammainen henkilö saa käyttää omaa taksia sen sijasta, että sama taksi kuljettaa montaa henkilöä yhtä aikaa eri paikkoihin. Tällaisiin yhdistettyihin matkoihin liittyy monia ongelmia. Esimerkiksi asiakkaita on ohjattu autoihin, joissa istuimet tai sisäänkäynti eivät ole heille sopivia ja matkustaminen voi aiheuttaa vaaraa terveydelle.

Ongelmia tuottaa myös aikataulujen epävarmuus, jopa 40 minuuttia pitkä kyydin odotusaika ja se, että matkapalvelukeskuksen puhelinpalveluun on vaikeaa päästä läpi. Odotusajat eivät välttämättä ole ongelma kaikille vammaisille, mutta monilla työ tai järjestötoiminta edellyttävät sujuvaa liikkumista paikasta toiseen. Monet ihmiset haluavat myös osallistua tilaisuuksiin, joiden loppumisaikaa ei voi ennakoida, jolloin kuljetuspalvelun käyttäminen pahimmillaan tarkoittaa lähes tunnin odotusta tilaisuuden jälkeen ulkona kadulla.

Vammaisten kuljetuspalveluille riittävä tavoite ei ole se, että ihmiset ylipäänsä pääsevät kodeistaan pois. Sen sijaan heidän pitää pystyä osallistumaan juuri sellaiseen yhteiskunnalliseen tai harrastustoimintaan, johon he haluavat. Tällä hetkellä kuljetuspalvelu ei ota tällaisia tarpeita riittävästi huomioon.

Valtuustossa on usein keskusteltu siitä, onko tuottavuustavoite johtanut tuottavuuden parantumiseen vai palveluiden heikentämiseen. Vammaisten kuljetuspalvelut ovat ehkä selkein esimerkki siitä, että säästöjen nimissä on tehty toimenpiteitä, jotka eivät lisää tuottavuutta vaan heikentävät palveluita ja sitä kautta vammaisten ihmisten elämänlaatua ja yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksia.

Osaksi näistä ratkaisuista ovat vastuussa virkamiehet, jotka linjaavat, kenelle ja millä perusteilla kuljetuksia myönnetään. Osavastuu on meillä sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Korostan kuitenkin kaupunginvaltuuston vastuuta. Kun teemme budjettipäätöksiä, emme välttämättä ole tietoisia niiden vaikutuksista vammaisten ihmisten arkeen. Realiteetti kuitenkin on, että säästöpäätökset ohjaavat karsimaan ja heikentämään palveluita.

Jos halutaan, että vammaiset helsinkiläiset voivat toimia yhdenvertaisesti yhteiskunnan jäseninä, meidän pitää olla valmiita satsaamaan vammaispalveluihin riittävästi rahaa.